Lensin Helsingistä Chicagoon kesäkuun alussa, lento kesti n. 10h. Matka oli minulle aika tuskainen, koska lentokoneet ahdistavat minua, mutta onneksi siitäkin selvittiin!
Chicagon lentokenttä oli niiiin iso ja vaikea varsinkin kun englannin taitoni eivät olleet kovin hyvät. Itkin lentokentällä kauhuissani, koska olin varma etten tule ikinä pääsemään sieltä pois (saattoi johtua jetlagista). Onneksi minua tultiin neuvomaan ja pääsin pois. Enoni ja hänen miehensä olivat minua vastassa Chicagon lentokentällä iso tervetuliais kyltti mukanaan!
Lähdimme kentältä enon kaverin luokse, joka asui Chicagossa. Pistin melkein heti nukkumaan, koska olin niin väsynyt pitkästä lennosta.
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Chicagoon! Kaikki Amerikassa ON todellakin suurta!
Rakastuin Chicagoon, vaikkakin joka puolella haisi häiritsevästi pilvi.
Kävimme Sky deck willis tower:issa, ja näkymät olivat HUIKEAT!! Maistoin myös Chicagon kuuluisaa hot dogia, josta en kylläkään tykännyt.
Olimme pari päivää Chicagossa, ja lähdimme sitten enoni luokse Detroitiin. Se ei ollut pelottava paikka, vaikka kauhutarinoita olinkin kuullut Detroitista. Mielestäni se oli turvallinen asuinalue. Kävimme kyllä katsomassa syrjäistä osaa Detroitissa, ja siellä en olisi uskaltanut nousta autosta ulos. Autosta näki jo, kuinka ihmiset olivat siellä ihan sekaisin ja alue oli slummialuetta.
Detroitissa vietin n. 3 viikkoa. Siinä ajassa kerkesin tehdä ja kokea vaikka mitä! Kävimme Imagine Dragonsin keikalla, joka oli unelmien täyttymys! Kävimme myös Niagaran putouksilla päiväreissun, aivan uskomaton paikka, sinne menisin milloin vain uudestaan ja suosittelen kaikkia käymään siellä. Samaan aikaan Chicagossa oli myös Pridet, kävimme siellä ja se oli niiiiin suuri ja kaikenkattava tapahtuma, ei mitään verrattuna Helsingin pridehin!
Amerikassa eniten ikävä tuli vettä (join koko reissun ajan pepsimaxia, en suosittele), ruisleipää ja SUKLAATA! Yritin monesta kaupasta metsästää normaali suklaata, mutta kaikki oli aivan ihmeellisiä, ja maistui oudolta. Myös normaalin kokoisia muffinseja oli vaikea löytää, kaikki olivat melkein minun pään kokoisia! Yksinkertaisesti, kaikki oli suurta.
Chicago on kuitenkin yksi lempi paikoistani missä olen tähän mennessä käynyt, ja todellakin tulen käymään uudestaan!
